Tiistain rupiset riimit

Kokonaisvaltainen hyvinvointi ( vitsi mä vihaan sanaa kokonaisvaltainen, vaikka käytänkin sitä ite paljon..., tulee mieleen hoitaja koulutus, jossa tota sanaa viljeletiin TEORIASSA, mutta käytäntö olikin sitten usein...,no vähän muuta.)

Oon aina ollut kiinnostunut terveydestä ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, ja nauttinut ihmisten kanssa olosta, joten olikin luontevaa opiskella lähihoitajaksi. Totuus olikin käytännössä paljon muuta mitä olin uskonut. Sairautta, oireita, masennusta ja kiirettä. Tunsin riittämättömyyttä , ja voin pahoin työssäni, jonka olin aina kuvitellut tuottavan minulle onnea, saada auttaa toisia ihmisiä. Sen lisäksi että keinot sairaalamailmaassa autta olivat aika yksipuoliset, puhumattakaan empatiasta, aitoudesta tai kiireettömyydestä, oli unohtanut/hukannut jotain tärkeää, kuinka pitää huolta itsestään, kuinka voida ensin hyvin itse, ja sitten auttaa muita. Aloin tulla ”kehäraakkihoitajaksi”, en enää pitänyt ollenkaan työstäni ja aloin hakea onnellisuutta tällä kertaa harrastuksista ja parisuhteista. Kuvittelin että Sitten kun elämässäni on jotain olisin viimein edes tyytyväinen. Selittelin itselleni että elämä varmaan vaan on aika ikävää. "pitää vaan kestää" , "tälläistä tämä nyt on." Viimeiset 2 vuotta ovat olleet tosi suurta muutosta, omat käsitykset niin ravinnosta, hyvinvoinnista ja elämästä yleensäkkin on muuttuneet aivan täysin. 

Kaikki on nykyään niiin paljon helpompaa, kevyempää ja luontevampaa <3 

Uskon että suurin muutos on ollut se, että todella sisäistin ja tajusin ottaa vastuun omasta elämästäni. Antony De Mello sanoo hyvin kirjassaan Havahtuminen , että ihmiset eivät edes halua "herätä", ottaa vastuuta. Se piti todellakin ennen kohdallani paikkansa, mutta en edes tiedostanut sitä. Tosi asia kun on että todellisuutta voi olla vaikea hyväksyä. Minun oli vaikea hyväksyä omaa onnettomuuttani, selittelin ja järkeilin sitä, mutta en hyväksynyt. En tehnyt sille mitään. Onneks sain siitä tarpeekseni ja todella YMMÄRSIN että vaan minä voin vaikuttaa omaan elämääni, omaan olooni, omaan matkaani. Onhan se ehkä pelottavaa aluksi, kun ei voikkaan syyttää ketään muuta. Ei tilannetta, ei mitään. On katottava itteään peiliin, otettava tarvittavat askeleet. Se että on ottanut vastuun itsestään on tuonut vapautta ihan tajuttomasti. Olen joka hetki vapaa valitsemaan. Olen itse vastuussa siitä että voin hyvin. 

 Me halutaan kauheesti määrittää oikeeta ja väärää, hyvää ja huonoa. Itseä on helpottanut se että "tiedän etten tiedä mitään, niimpä voin olla avoin".

Haluamme jokainen varmasti voida hyvin, olla terveitä, virkeitä ja tasapainoisia ja nauttia elämästämme.

Saatamme toimia ja ajatella tavoilla jotka eivät ehkä palvele meitä parhaiten. Oma sisäinen puheemme on ehkä ankaraa, mieli pyrkii suorittamaan tai pelkomme ja uskomuksemme rajoittavat elämäämme. 

Päivittäisten ja yksilöllisten tapojen muuttaminen voi tuntua haastavalta ja pelottavalta, vaikka tiedämme ettemme voi hyvin. Onnea tai täyttymystä etsitään itsen ulkopuolelta. Mielemme on ehkä ehdollistunut toimimaan tavalla joka ei ole meidän tai tavoitteita tukevaa. Tunteet saattavat ohjata päätöksiämme tai niiden tekemistä jättämistä. Tämä on täysin normaalia ja ymmärrettävää, mutta onkin hyvä kysyä itseltään onko se mitä olet tehnyt toiminut? Jos teet samoja asioita saat samoja tuloksia.

Jokaisella toiminnallamme tai tunteellamme on joku positiivinen aie, on luonnollista että haluamme tuntea turvaa, tyytyväisyyttä ja hyväksyntää. Jos omaamme vaikka uskomuksen että terveellinen ja kokonaisvaltainen elämäntapa on kieltäytymistä ja kituuttamista, miksi haluaisimme lähteä kituuttamaan itseämme? Hyvä uutinen on se että ei tarvitse eikä saa kärsiä eikä kituuttaa, tiedämme jo mihin se johtaa. Rennolla lisäämisen metodilla omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiasi voidaan kasvattaa ja tasapainottaa aivan uudelle tasolle. Valmiissa mailmassa ei ole kiire mihinkään, mutta mikään ei ole tärkeämpää kuin oma hyvinvointisi ja se onkin mitä oivin tapa levittää hyvää myös ympärilleen. Kun voit itse hyvin ja tasapainoisesti, on selvää että se vaikuttaa myös siihen miten jaksat työpaikalla, lastesi kanssa ja harrastukissa. Kun pystyt katsomaan elämää realististen mutta positiivisten silmien läpi, sinun on helppo myös tukea , kuunnella ja kehittää muita ympärilläsi.

Kasvaminen vaatii ehkä joskus epämukavuus alueelle menemistä ja peiliinkin katsomista, mutta pystymällä hyväksymään ja tarkkailemaan omaa toimintaamme ja tunteitamme kehitymme varmasti.

Miksi sitten toimimme meitä jarruttavilla ja rajoittavilla tavoilla?Mielemme on oppinut tietyn mallin käyttäytyä ja reagoida tietyissä tilanteissa, mutta yhtä helposti pystymme myös pois oppia ei-toivotuista tavoista, ja ottaa tilalle toimivampia vaihtoehtoja toimia. Voimme myös oppia lisäämään jokapäiväistä hyvinvointiamme käyttämälle mieltämme kuin lihasta, treenaamalla sitä suuntaan joka tukee tavoitteitamme ja vie meitä eteenpäin, mutta ennen kaikkea antamalla sen palautua.

Rauhallinen ja tasapainoinen, iloinen, rento mieli ohjaa jokaista hetkeämme kohti läsnäoloa, tilaa jossa mielesi ei määritä sinua tai ohjaile valintojasi. Mieli on hyvä työkalu, mutta sen puhe on myös osattava hiljentää. Voit olla vastuullisesti vapaa. 

Keho, mieli, sielu ja tunteet ovat voimakkaassa yhteydessä keskenään, yhden voidessa huonosti rupeavat muutkin osa-alueet voimaan huonommin. Hyvä uutinen on taas se, että yhden ruvetessa voimaan paremmin, alkavat muutkin osa-alueet voimistua. Olen huomannut itse tämän monessakin yhteydessä, masentuneena liikkunnan harrastaminen kohotti myös muuta mielialaa, luonnollisen ravitsemuksen myötä keho pääsi puhdistumaan ja sitä myötä mielestäkin pääsi purkautumaan pelkoja ja uskomuksia, vaikka en olisi ikinä uskonut näillä asioilla olevan keskenään näin suurta merkitystä. Mielen rajotteiden vapautuessa huomasin pintaan nousseen menneitä kätkettyjä tunteita, mutta nyt niitä ei enää tarvinnutkaan paeta vaan kohtaamalla ja tuomalla ”varjoja valoon” , aloin tuntea rauhallisuutta, varmuutta,iloa, rakkautta ja tasapainoa.Nautin nyt matkastani, ja tiedän että mitä tahansa se eteeni tuokaan, voin olla tasapainoinen ja onnellinen, juuri silloinkin kuin sitä vähiten odottaisi.

Itselleni tärkeitä työkaluja ovat olleet mm. luonnollinen liikunta, ravinteikas ja luonnollinen ravinto rennolla asenteella, nlp, ayurveda, läsnäolo harjoitukset, rentoutumiset , keskustelu, tunteiden purkaminen, ajatusten ja tunteiden tarkkailu.

 Tärkeintä on kuitenkin ollut se että MITEN, ei mitä. suorittamisesta irtipäästäminen on ollut itselle avain sanana, kirjojakin voi lukea suorittaen ja uskomalla kaiken mitä siellä sanotaan. Me haluttaisiin uskoa johonkin totuuteen, mutta onko sellaista? Tiedä ettet tiedä mitään, niin olet avoinna sille mikä sinulle voi toimia. Jokaisen matka on yksilöllinen , ja merkityksekäs, se on varma.

Ota muutama syvähengitys ja istu mukavassa asennossa.Kysy sisimmältäsi voitko kokonaisvaltaisesti hyvin? Oikea vastaus tulee n. sekunnin kuluttua intuitiivisesti, sen jälkeen mieli alkaa helposti puolustelemaan, järkeilemään ja selittelemään.

Ole rehellinen itsellesi.

Mitkä asiat tuottavat sulle iloa?  Mistä sä nautit? 

Loppuun vois heittää oivan tekstin joka lukee avaimenperässä jonka ostin uudenvuoden viron reissulta

" take everyday time to do something silly" :)