Jalat maassa - pää pilvissä!

torstai 4. marraskuuta 2010

Savage Gardenia joskus pikkulissuna luukuttaessa tuli laulettuu myös lausetta " i belive in karma , what you give is what you get return.."

Tän on kyl huomannu elämässä monessakin jutussa, surprise surprise. Simppelimmät jutut on vaan toimivampia, ja ehkä siks just ku se mieli tykkää tehä niistä asioista vaikeita, on etenkin ennen ollu vaikeeta viedä OIKEESTI arkeensa niitä toimivampia juttuja. Hyvä esimerkki ravinto puolelta, onko kalorien laskeminen toiminut? Ei, mut se on niin vaikeeta että senhän olis pakko melkeen jo sen takia toimia ? Ooor not. :)

Kuva liittyy taas asiaan vähän liiikaa..

Miten siistii on ku voi jo aamulla päättää että tänään haluun tuoda jonkun elämään vähän iloa ja hymyä, ehkä jopa elinvoimaa ja tasapainoa? Mutta tän kanssa saa olla tarkkana, ettei ala määrittää itteensä sen kautta mitä teet ja saat aikaan. Sillon on voitava oikeesti ite hyvin, osattava kuunnella itteään, ja huomata ne hetket jolloin parasta itelle on se että auttaa vain itteään. Toisille hyväntuominen oikeasti ei tarkoita uhrautumista, hell no. Se tulee oikeesti sydämmestä, ja kyllä sen pässimpikin vaistoaa mitkä on kenenkin intressit. Antaminen ja "hyvän teko" on siis melkeen upeinta mitä on, etenkin silloin kun et ehkä itse edes tajua auttavas. Oon joskus jälkikäteen sanonu yhelle ystävälle " et se mitä sanoit sillon autto tosi paljon ja herätteli", ja tää kaveri ei ollu ees tajunnu miten paljon ne tietyt lauseet avas tätä koppaa ja kai sitten ehkä sieluakin. Auttamisen ei tarvi olla mitään muuta kuin aitoa, sellasta johon oikeesti ite täysillä uskoo ja sellasta ettet odota vastineeks mitään muuta kuin korkeintaan kiitosta.

Mikään ei oo turhauttavampaa ku marttyyrien apu, ihmisten jotka hokevat hyvää hyvyyttään ja kiltteyttään auttavan muita, mut sit odottavat aina jotain hyökysuurta arvostusta avustaan. Mun mielestä se kertoo ehkä eniten siitä, ettei oikeen arviosteta itse itseään ja sit sitä lähetään hakemaan muualta. Mutta eihän se koskaan sillon riitä vaikka miten muualat tulis kiitosta, jollei sitä sisimmissään itse tunne. Miten auttaa sitten tällasta ihmistä oikeesti arvostamaan itteään? Itse en usko että se sillä yltiökiittelyllä tulee (eikä se kyllä ketään palveliskaan).Ehkä kysyä etukäteen että haluatko varmasti oikeesti auttaa, mut nää ihmiset saattaa olla hyviä huijaamaan itteäänkin. Pyrin välttää ihmisten määrittelyä, mut sorry no bonus,nyt en keksiny parempaakaan tapaa ilmasta. Itse toivosin että mulle tehdään vaan asioita ja autetaan vaan asioissa joissa ihan deep down inside haluaa, ja sillon se onkin mitä ihaninta vastaanottaa <3 Kuulin ite just yheltä asiakkaalta juttuja joissa mä oon auttanu ihan tiedostamattani, ja se vasta upeeta onkin kuulla, et säännöllinen liikunta ja puhtaampi ruokavalio on vaikuttanu omaan mieleen niin tasapainottavasti ja positiivisesti, et lapsille ja vaimolle haluaa antaa enempi :) miten se sit taas vaikuttaa lasten ja vaimon elämään? No ne ehkä kanssa antaa itestään enempi töissä ja koulussa ja miten se sit taas vaikuttaa... Kylvetään niitä pieniä siemeniä, ja nähdään niitten asioitten merkitys myös isommassa mittakaavassa ja pidemmäs juoksussa.Kiitos kaikille jotka ootte muhun pieniä siemeniä kylväneet ( oh my tää kuulostaa dirtylta!) ja vaikuttaneet siten mun elämään ja jokapäiväseen arkeen.

Kylvä siemeniä, mutta aidosti! Jos pellot ei oo vielä kylventä kunnossa, kastele niitä ensin ja huolla itseäsi.
Kun voit ite hyvin, se tulee luonnostaan <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti