Soturi tietää olevansa vapaa valitsemaan mitä haluaa, hänen päätöksiään sanelevat rohkeys, riippumattomuus ja - ajoittaun- jonkin asteinen hulluus.
Paul Coelho
Rohkeus ei oo mun mielestä sitä että ei pelkää, vaan että tekee/toimii peloista huolimatta. Ei askelta tuntemattomaan voi ottaa askel kerrallaan. Mielemme on luonut pelkoja ja uskomuksia aikamoisen määrän, omasta selviytymisestämme, omista kyvyistämme ja siitä mitä kuvittelemme esim muiden meistä ajattelevan, ei tosin sillä ei kaikkien kanssa pitäis olla samaa mieltä, itseasiassa kaikkien kanssa ei todellakaan pidä olla samaa mieltä, voi vois kuuppa mennä vähemmästäkin sekasin :) Mutta se että kunnioitat toisen mielipidettä ja haluja, ei tarkoita että sun pitäis niitä "nuoleskella".Jos oot aidosti samaa mieltä , samoilla linjoilla niin mikäs sen upeempaa, siinä onkin jo alkeet upeelle pohjalle : yhteinen visio ja missio, mutta silti omalla tavalla ja yksilöllisesti.
Vaikeus voikin olla siinä että rakastaa ja toivoo parasta kaikille kaikesta huolimatta. Mihin viha johtaa? Mihi pelko johtaa? te en oo koskaan kuullu mihinkään hyvään kummankaan johtavan. Tottakai me kaikki ollaan joskus vihasia ja peloissaan, mut on eriasia uskalletaanko me kohdata sekin puoli itessämme, tarkkailla sitä ja päästää siitä irti, kun että osotella siitä ympäristöä, muita ihmisiä tai vältellä sitä. Minkä taakseen jättää edestään löytää..
Itse pakenin muutamaa pelkoa ihan tiedostamattani toistamalla aina samaa käytössysteemiä, ja "elämä toisti itseään". En muuten kovin hyvin kantanu vastuuta itestäni, olin se uhri, joka lähti karkuun heti kun sattu, muita ja itteeni syytellen. Joskus oon myös ollu tosi huono päästämään irti asioista jotka ei enää "palvele". Luopuminen ja sen tuoma tyhjyys varmaan on pelottanut niin paljon? Nää monet jutut on siis ollu ihan tiedostamattomia , ja pikkuhiljaa niitä on vuosien varrella päässy päivänvaloon. Itessään on kohdannu paljon häpeetä, velvollisuuden tunnetta, uhmaa. Kaikki noi tunteet puhu pelon äänellä. ( ja vierailevat kyllä vieläkin välillä, mut ne on nykyään helppo ohjata pois , Po-po-po- posituisitko mun elämästäni :) ? ) Mulla kyse on ollu turvallisuuden tai menettämisen pelosta.Oma pää oli luonu erilaisia mielikuvia ja maalaillu niitä pelottavilla väreillä ja lisänny joukkoon vielä jotain ivallista naurua. Sitten ku niitä omia ajatuksia oppi tarkkailemaan tajus mitä bullshittiä oma pää oli täynnä. Niitä sinne oli luonu ihan hassutkin asiat, väärin ymmärrykset, jotkut kokemukset yms. Me vaan katotaan tätä elämäämme yleensä vaan omien silmälasiemme läpi.
Jokaisen todellisuus on erilainen, samassa tilanteessa olevat ihmiset näkee sen tilanteen ihan täysin eritavalla, omien aistiensa ja kokemustensa ja uskomustensa kautta. Kumpi on totta? Todellisuus on helposti oman mielikuvituksen tuotetta, koska blokataan niin paljon sitä ympärillä tapahtuu. Tästä hyvä käytännön esimerkki on vaikka se miks niin monet laihduttajat epäonnistuu ja jojoilee. Oma pää on luonut mielikuvan siitä että se on kärsimystä, pahaa ruokaa ja kieltäytymistä. Uskaltaako noilla odotuksilla elämäntapa muutosta kohdata? Ei me haluta pelätä, me halutaan kaikki olla onnellisia, oon ihan varma siitä. Jotkut mielikuvat ja se miten me suodatetaan tätä maailmaa ja informaatiota omaan päähämme eivät kuitenkaan oon yhteydessä todellisuuden kanssa.
Kun hyväksyt ittes, et odota sitä muilta. Osaat ottaa vastaan rakkautta ja antaa sitä täysin uudella tavalla, ja se ei tarkota "perseen nuolemista" ja vaan avoimuutta ja tarkastelua. Ei meistä kukaan täydellinen ole. Kaikesta voit oppia. Päästä irti syylisyydestä, älä anna sen määrittää itteäs. Tiedä että oot loppupeleissä velvollinen vaan itselles. Velvollinen itselles siitä että voit tuntea aitoutta, rakkautta, tasapainoa ja muita sinulle tärkeitä asioita. Siitä se turva tulee. Mikään ulkoinen tai toinen ihminen ei sitä voi yksinään tuoda ( kuin ehkä hetkellisesti). Kun olet omillas, kaikki ovet yhtäkkiä aukeaa, pystyt ja haluat antaa ja vastaanottaa aidosti.
Kaija Koo- Vapaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti