”Mitä sä oikeen teet?”

Olet ehkä huomannut, että kun itset muutut, muuttuu ympäristösi suhatutuminenkin ehkä sinuun. Heidän "kartallaan" eli mielikuvissa oletkin nyt erilainen, ja se saattaa vaatia prosessointia.

Muistutetaas tähän väliin että "Muutos on automaatio, kehitys vapaaehtoista" :)

There must be a reason why i'am king of my castle?

Muistan itse miten yhdellä entisellä työpaikalla katseltiin vihersmoothieita, naureskeltiin "muka terveelliselle raakasuklaalle". Onneksi oli myös niitä työkavereita jotka olivat avoimia ja kiinnostuneita, heitä kiinnosti oikeasti että minä voin hyvin ja näkivät sen kyllä. Mikä näitä toisia sitten "vaivasi?" , uskoakseni pelko, tai sitten jonkun terveet elämäntavat ja hyvinvointi nostivat esiin oman huonon-olon, tms. ? Voi olla näin, voi olla että ei. Itse ainakin pyrin NYKYISIN olemaan avoin, jos joku kertoo innostuneena asiasta , joka tuottaa hänelle fiiliskiä, energiaa ja terveyttä. Ennen ei ollut näin. Luulin tietäväni. Vähän hävettää ajatellakkin, miten ennakkoluuloinen ja "tietävä" sitä olikaan. Ei sillä että oisin pätenyt, pitänyt itteeni parempana tms., mutta mun ongelma oli se että luulin tietäväni. 

Oma pää loi ajatuksia "miten jonkun olisi hyvä toimia, miten jonkun olisi hyvä syödä, miten joku pääsisi masennuksestaan" , tms. Mutta en mä tiedä. Tiedän ehkä miten itse toimisin, ja se onkin ainoa asia josta voin ja saan kantaa vastuun ja vapauden. Olen oppinut eniten sen jälkeen, kun olen omaksunut asennetta "tiedän etten tiedä mitään".  Tutkimuksia on nykyää puolesta ja vastaan, eestä ja takaa, eikä niissä käy ilmi mm. MITÄ muuta tehtiin, mitä EI tehty,synergiaa, yms. Tuu mukaan Ravinto-iltoihin <3 , tapaamaan samanhenkisiä ihmsiä, kokkailemaan ja saamaan vinkkejä siitä milläkeinoin voisit löytää juuri sinulle toimivan tavan syödä , olla terve ja elinvoimainen :) Espoossa mm. 19.3 olevassa illassa vielä tilaa.

Luulen että se on aika pelottava ajatus monelle, kun kukaan ei voikkaan sanoa mikä on just sulle oikein. 

En itsekkään ennen halunnut ottaa vastuuta omasta terveydestä tai hyvinvoinnista, söin maitorahkaa koska joku jota arvostin kertoi sen olevan terveellistä ja plaa plaa plaa. Sen sijaan että oisin kantanut vastuun omasta toiminnasta, oisin voinut kyseenalaista toimiko se ohje juuri minulle. On helpompaa ja turvallisempaa tehdä "niinkuin sanotaan". On oikeasti, oikeasti aika haastavaa ottaa täysi vastuu omasta terveydestä, onnesta ja ilosta. Mutta se vapauttaa. Et enää osaakkaan syyttää ketään tai mitään. Olet joka hetki vapaa valitsemaan. Olet joka hetki vapaa, mutta mielestäni meillä on myös vastuu siitä että voimme itse hyvin. Ei siitä voi ketään tai mitään syyttää. Ajattelin joskus "että kaikki on hyvin sitten kun". Sitä päivää ei tullut, enkä jaksa enää käyttää arvokasta aikaani enää odottelemaan, jotain joka ei tule. 

Elämä on nyt, onnellisuus on nyt. 


Tällä viikolla olen ollut oudoissa fiiliksissä, ehkä vähän turhautuneissa ja ärsyyntyneissä. Se tuntui perkeleen oudolta. Mutta onneksi, tajusin itse olevani niistäkin fiiliksistä vastuussa. Mä loin ne tunteet ihan itse, ne lähti mun omista ajatuksista. Tällä viikolla en oo kokenut tarpeen vaikuttaa omaan onnellisuuteeni, sillä et lähtis nostattamaan tunteita jollain tekniikoilla (damn ne kyllä toimii jos se on tarkoituksen mukasta :) ) ,vaan hyväksyinkin ne tunteet, ja halusin todella kuulla niitten viestin. Tulihan se viesti sieltä,  kun maltto lopettaa taistelun epätoivoa vastaan. Eilen illalla tuli täys hyväksyntä, et "damn, antaa sitten olla, luotan siihen että tässä on mulle jotain opittavaa".

Ohoh, lähin vähän harhailemaan aiheesta :) oli tarkotus kirjottaa ihan muusta..No kirjotus fiilis löytyy niin laitetaas sitten alkuperästäkin asiaa..

Ympäristösi, perheenjäsenet ja työkaverit huomaavat varmasti muutoksesi, ja onkin hyvä jos saat heiltä tukea ja kannustusta. Näin ei kuitenkaan välttämättä aina ole ja siihenkin on hyvä varautua. Olen huomannut että naiset etenkin ovat kovin kiinnostuneita toisten syömisistä ja liikkumisista, ja voi olla että saat kuulla muutakin kuin kannustusta. Älä anna mahdollisten kommenttien ja kysymysten lannistaa sinua, muista silloin että teet tätä itseäsi varten. Sinun hyvinvointisi ei ole ainakaan keneltäkään pois, vaan päinvastoin :)

Voi myös olla hyvä varautua ”ei niin kannustaviin kommentteihin”, miettimällä jo vähän etukäteen miten itse reagoi. Puhu ystävällisesti, vaikka sinusta saattaakin tuntua kommentit ikäviltä.Muista että ihmiset sanovat helposti ikäviä juttuja, jos he eivät itse voi hyvin.Hyvinvoivalla ihmisellä ei ole mitään syytä arvostella toisen tekemisiä. Onneksi ympärilläsi on myös varmasti ihmisiä jotka ovat avoimen kiinnostuneita ja kannustavat sinua ja voit varmasti itsekkin opettaa näille ihmisille jotain, millä he voivat lisätä omaa terveyttään ja energisyyttään.

Voisitko kuvitella vastaavasi ”ei niin mukaviin kommentteihin” esim . Seuraavilla tavoilla?

Kiitos mielipiteestäsi, kunnioitan sitä että kerroit sen minulle.

Minkä takia sinua kiinnostaa niin paljon miten syön/liikun?

Minulle tämä tapa on toiminut ja tuntuu hyvältä. Oletko itse kokeillut?

Minulle on tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnistani.

Moni säikähtää ikäviä kommentteja , ja alkaa koko olemuksellaan häpeilemään ja ”anteeksipyytelemään” olemustaan ja tapojaan. Sitä en todellakaan suosittele, ole enemmin ylpeä itsestäsi, ja siitä että sinun arvoissasi aito hyvinvointi ja terveys näyttelee isoa roolia. Kenen kanssa voisit jakaa näitä uusia asioita? Ketä sinä voisit kannustaa? Kuka voisi kannustaa sinua? Toivon että löydät lähipiiristäsi sellaista seuraa, mutta onneksi aina on internet :) Hyviä keskustelupalstoja aiheen tiimoilta löytyy mm. www.foodit.fi ja www.keho.net . Blogeja terveydestä ja hyvinvoinnista on myös pilvin pimein, mikset vaikka perustaisi omaa? 

Suosittelemiani Blogeja:

Freaky- Olli :)

Asenne(Vai muna) Pessi

Miina
Heidi <3
Nauravainen ja eloisa Liisa

And many many more...

Tiistain rupiset riimit

Kokonaisvaltainen hyvinvointi ( vitsi mä vihaan sanaa kokonaisvaltainen, vaikka käytänkin sitä ite paljon..., tulee mieleen hoitaja koulutus, jossa tota sanaa viljeletiin TEORIASSA, mutta käytäntö olikin sitten usein...,no vähän muuta.)

Oon aina ollut kiinnostunut terveydestä ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, ja nauttinut ihmisten kanssa olosta, joten olikin luontevaa opiskella lähihoitajaksi. Totuus olikin käytännössä paljon muuta mitä olin uskonut. Sairautta, oireita, masennusta ja kiirettä. Tunsin riittämättömyyttä , ja voin pahoin työssäni, jonka olin aina kuvitellut tuottavan minulle onnea, saada auttaa toisia ihmisiä. Sen lisäksi että keinot sairaalamailmaassa autta olivat aika yksipuoliset, puhumattakaan empatiasta, aitoudesta tai kiireettömyydestä, oli unohtanut/hukannut jotain tärkeää, kuinka pitää huolta itsestään, kuinka voida ensin hyvin itse, ja sitten auttaa muita. Aloin tulla ”kehäraakkihoitajaksi”, en enää pitänyt ollenkaan työstäni ja aloin hakea onnellisuutta tällä kertaa harrastuksista ja parisuhteista. Kuvittelin että Sitten kun elämässäni on jotain olisin viimein edes tyytyväinen. Selittelin itselleni että elämä varmaan vaan on aika ikävää. "pitää vaan kestää" , "tälläistä tämä nyt on." Viimeiset 2 vuotta ovat olleet tosi suurta muutosta, omat käsitykset niin ravinnosta, hyvinvoinnista ja elämästä yleensäkkin on muuttuneet aivan täysin. 

Kaikki on nykyään niiin paljon helpompaa, kevyempää ja luontevampaa <3 

Uskon että suurin muutos on ollut se, että todella sisäistin ja tajusin ottaa vastuun omasta elämästäni. Antony De Mello sanoo hyvin kirjassaan Havahtuminen , että ihmiset eivät edes halua "herätä", ottaa vastuuta. Se piti todellakin ennen kohdallani paikkansa, mutta en edes tiedostanut sitä. Tosi asia kun on että todellisuutta voi olla vaikea hyväksyä. Minun oli vaikea hyväksyä omaa onnettomuuttani, selittelin ja järkeilin sitä, mutta en hyväksynyt. En tehnyt sille mitään. Onneks sain siitä tarpeekseni ja todella YMMÄRSIN että vaan minä voin vaikuttaa omaan elämääni, omaan olooni, omaan matkaani. Onhan se ehkä pelottavaa aluksi, kun ei voikkaan syyttää ketään muuta. Ei tilannetta, ei mitään. On katottava itteään peiliin, otettava tarvittavat askeleet. Se että on ottanut vastuun itsestään on tuonut vapautta ihan tajuttomasti. Olen joka hetki vapaa valitsemaan. Olen itse vastuussa siitä että voin hyvin. 

 Me halutaan kauheesti määrittää oikeeta ja väärää, hyvää ja huonoa. Itseä on helpottanut se että "tiedän etten tiedä mitään, niimpä voin olla avoin".

Haluamme jokainen varmasti voida hyvin, olla terveitä, virkeitä ja tasapainoisia ja nauttia elämästämme.

Saatamme toimia ja ajatella tavoilla jotka eivät ehkä palvele meitä parhaiten. Oma sisäinen puheemme on ehkä ankaraa, mieli pyrkii suorittamaan tai pelkomme ja uskomuksemme rajoittavat elämäämme. 

Päivittäisten ja yksilöllisten tapojen muuttaminen voi tuntua haastavalta ja pelottavalta, vaikka tiedämme ettemme voi hyvin. Onnea tai täyttymystä etsitään itsen ulkopuolelta. Mielemme on ehkä ehdollistunut toimimaan tavalla joka ei ole meidän tai tavoitteita tukevaa. Tunteet saattavat ohjata päätöksiämme tai niiden tekemistä jättämistä. Tämä on täysin normaalia ja ymmärrettävää, mutta onkin hyvä kysyä itseltään onko se mitä olet tehnyt toiminut? Jos teet samoja asioita saat samoja tuloksia.

Jokaisella toiminnallamme tai tunteellamme on joku positiivinen aie, on luonnollista että haluamme tuntea turvaa, tyytyväisyyttä ja hyväksyntää. Jos omaamme vaikka uskomuksen että terveellinen ja kokonaisvaltainen elämäntapa on kieltäytymistä ja kituuttamista, miksi haluaisimme lähteä kituuttamaan itseämme? Hyvä uutinen on se että ei tarvitse eikä saa kärsiä eikä kituuttaa, tiedämme jo mihin se johtaa. Rennolla lisäämisen metodilla omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiasi voidaan kasvattaa ja tasapainottaa aivan uudelle tasolle. Valmiissa mailmassa ei ole kiire mihinkään, mutta mikään ei ole tärkeämpää kuin oma hyvinvointisi ja se onkin mitä oivin tapa levittää hyvää myös ympärilleen. Kun voit itse hyvin ja tasapainoisesti, on selvää että se vaikuttaa myös siihen miten jaksat työpaikalla, lastesi kanssa ja harrastukissa. Kun pystyt katsomaan elämää realististen mutta positiivisten silmien läpi, sinun on helppo myös tukea , kuunnella ja kehittää muita ympärilläsi.

Kasvaminen vaatii ehkä joskus epämukavuus alueelle menemistä ja peiliinkin katsomista, mutta pystymällä hyväksymään ja tarkkailemaan omaa toimintaamme ja tunteitamme kehitymme varmasti.

Miksi sitten toimimme meitä jarruttavilla ja rajoittavilla tavoilla?Mielemme on oppinut tietyn mallin käyttäytyä ja reagoida tietyissä tilanteissa, mutta yhtä helposti pystymme myös pois oppia ei-toivotuista tavoista, ja ottaa tilalle toimivampia vaihtoehtoja toimia. Voimme myös oppia lisäämään jokapäiväistä hyvinvointiamme käyttämälle mieltämme kuin lihasta, treenaamalla sitä suuntaan joka tukee tavoitteitamme ja vie meitä eteenpäin, mutta ennen kaikkea antamalla sen palautua.

Rauhallinen ja tasapainoinen, iloinen, rento mieli ohjaa jokaista hetkeämme kohti läsnäoloa, tilaa jossa mielesi ei määritä sinua tai ohjaile valintojasi. Mieli on hyvä työkalu, mutta sen puhe on myös osattava hiljentää. Voit olla vastuullisesti vapaa. 

Keho, mieli, sielu ja tunteet ovat voimakkaassa yhteydessä keskenään, yhden voidessa huonosti rupeavat muutkin osa-alueet voimaan huonommin. Hyvä uutinen on taas se, että yhden ruvetessa voimaan paremmin, alkavat muutkin osa-alueet voimistua. Olen huomannut itse tämän monessakin yhteydessä, masentuneena liikkunnan harrastaminen kohotti myös muuta mielialaa, luonnollisen ravitsemuksen myötä keho pääsi puhdistumaan ja sitä myötä mielestäkin pääsi purkautumaan pelkoja ja uskomuksia, vaikka en olisi ikinä uskonut näillä asioilla olevan keskenään näin suurta merkitystä. Mielen rajotteiden vapautuessa huomasin pintaan nousseen menneitä kätkettyjä tunteita, mutta nyt niitä ei enää tarvinnutkaan paeta vaan kohtaamalla ja tuomalla ”varjoja valoon” , aloin tuntea rauhallisuutta, varmuutta,iloa, rakkautta ja tasapainoa.Nautin nyt matkastani, ja tiedän että mitä tahansa se eteeni tuokaan, voin olla tasapainoinen ja onnellinen, juuri silloinkin kuin sitä vähiten odottaisi.

Itselleni tärkeitä työkaluja ovat olleet mm. luonnollinen liikunta, ravinteikas ja luonnollinen ravinto rennolla asenteella, nlp, ayurveda, läsnäolo harjoitukset, rentoutumiset , keskustelu, tunteiden purkaminen, ajatusten ja tunteiden tarkkailu.

 Tärkeintä on kuitenkin ollut se että MITEN, ei mitä. suorittamisesta irtipäästäminen on ollut itselle avain sanana, kirjojakin voi lukea suorittaen ja uskomalla kaiken mitä siellä sanotaan. Me haluttaisiin uskoa johonkin totuuteen, mutta onko sellaista? Tiedä ettet tiedä mitään, niin olet avoinna sille mikä sinulle voi toimia. Jokaisen matka on yksilöllinen , ja merkityksekäs, se on varma.

Ota muutama syvähengitys ja istu mukavassa asennossa.Kysy sisimmältäsi voitko kokonaisvaltaisesti hyvin? Oikea vastaus tulee n. sekunnin kuluttua intuitiivisesti, sen jälkeen mieli alkaa helposti puolustelemaan, järkeilemään ja selittelemään.

Ole rehellinen itsellesi.

Mitkä asiat tuottavat sulle iloa?  Mistä sä nautit? 

Loppuun vois heittää oivan tekstin joka lukee avaimenperässä jonka ostin uudenvuoden viron reissulta

" take everyday time to do something silly" :)

Tulista läsnäoloa?

Huh hellettä että lämmitää vaikka viimanen onkin syksy :) Vata on täällä nousussa ja ilmassa sen myötä mm. palelua, onneks on keksitty chili, jota voi upottaa vaikka teehen , smoothien, suklaaseen, yms. Heidiltä voi myös ostaa Fiesta Molea, namnamuuhah mauste seosta, joka myös lämmittää ja enrgisoi, sen lisäks että maistuu niiin nannalta. Blenderiin kauden juureksia, avokado ja fiesta molea, laatu suolaa niin siinä on jo aika terveys pommi joka maistuu kaiken lisäks oikeesti hyvälle. Rohkee laittaa joukkoon vielä jotain tuore yrttiä, vaikka timjamia, basilikaa, tms.

Täällä on ns. menny "kovaa" pari viikkoa, kun päästää irti niin alkaa tapahtua. Old must be released so that the new can enter..Sitä voi pitää "kiinni" mitä ihmeellisimmistä jutuista, tavoista , uskomuksista, ajattelusta, tms. Kun uskaltaa irrottaa ( ja sitähän ei välttämättä kovin helpolla uskalla..), niin näkeekin mahollisuudet ja kaiken ihan toisin silmin. Pelko ei palvele.miks me sitten roikutaan tavoissa joitten ainakin jollain tasolla tiedetään olevan meille tuhosia? Meijän mieli on taitava selittelemään ja "järkeilemään" asioita, miks pitäis vielä jaksaa ja kestää.Se on ihan fine, sitten pitää kärsiä vielä vähän lisää että on valmis irrottamaan. Tietenkin toivois ettei tarvis kovin paljon sitä päätä seinään hakata, ennen kun sen oivaltaa, mut sitä joksus vaaditaan.
Miksi joku alkaa huolehtimaan itsestään vasta kun on diagnosoitu joku sairaus?  Miksi on valmis irrottamaan suorittamisesta vasta kun on burn outin partaalla ja mailma näyttää kaikelta muulta kun mukavalta paikalta?

Ite oon onneks ollut aika kova hakaamaan sitä päätä seinään, ja sen vuoks uskon oppineeni ja saaneeni niin paljon. Oon joskus kuullu että ne jotka on tehny eniten "virheitä", menestyy parhaiten. Enkä nyt tarkota menestyksellä sellasta you know menestystä, vaan sitä mitä ihminen tuntee sisällään.Anna siis ittes "mokata" ja oppia, se susta tekee sisältä rikkaan ja rauhallisen, ei se että varmistelet ja back uppailet kokoajan selustaas. Sitä on kyllä paljon tullu ite tehtyä. Hain turvallisuuden tunnetta ENNEN aina vakityöstä, "kunnollisesta" elämästä, tekemällä asioita joita nyt vaan kuuluu tehä ( velvollisuuden tunto..), yrittämällä  mahtua johonkin hyväksyttävään malliin. Yhteiskunta kyllä hyväksy, samaten suuri osa ihmisistä ympärillä. Entäs minä? Yhtä pakoilua se elämä sillon oli, mielekkyyttä ja turvaa haki ulkoapäin, asunnosta, harrastuksesta, suhteesta, ihan mistä tahansa. KUNHAN ois perkele saanu sitä hyväksyntää. Mut ei sitä sisällä tuntenu, ja vasta viimevuoden aikana voin sanoo että oon oikeesti alkanut hyväksymään ITSE itteäni.Ei sillä ettei sitä ulkopuolelta ois saanut, mutta sydän ei sitä tuntenut. Mieli on vahva veijari, ja on varmaan vielä runnottavaa monien uskomusten kanssa, mutta sitä on jotenkin turvassa kun tietää että kyllä ne oikeet opit sieltä matkaan tarttuu, yrittämättä ja olemalla ajatustensa tarkkailija.Siinä tarkkailussa ei oo tilaa syytellä muita. Ihmiset ympärillä toimii mitä ihanampana turvana  ja opettajina, kun niistä peilaa omaa todellisuuttaan ja huomioi mitä jotkut tilanteet itessä herättää.

Mitä sitten kokonaiset , hyvinvoivat ja joka solullaan rakkautta ja valoa huutavat voi yhessä tehä ? Save the world  :) Pienistä tavotteistahan on hyvä lähteä kohti suurempia...
Kun voit ite hyvin, se antaa aina ympärille, paljon suuremmassa mittakaavassa kun tajuaakaan. Me vaikutetaan toisiimme joka päivä, toiset on tälle vaikutukselle toki herkempiä kuin toiset. Miten sä haluat vaikuttaa? Mitä haluat itse tuntea ja jakaa?

Vastuullisesti vapaat ihmiset, jotka kantaa ittensä ovat itseasiassa mailman parhaimpia "jakajia" ( nothing sexual, bitch!. Itsestään huolenpito sotketaan helposti itsekkyyteen, ja se on aika vanhanaikaista.Vois kysyä onko perseennuoleminen ja kärsimys sitten toiminu kuin hyvin :) ?

Huikeita viikkoja ja oivalluksia ja ihmisiä ja ideoita ja jajajajaj takana. Kuitenkin, tasapaino on se juttu, mun mielestä.Oon niin kiitollinen kaikesta. Kiitos <3

Tulossa pakurikäävän metsästyksestä videota ja kuvaa, kunhan jaksan opetella noitten vidskujen siirtämisen koneelle :) Pakurikääpää saa siis ostettua  multa ja Larilta, ja ehkä jatkossa jotain muitakin laatuyrttejä ;)
Lue pakurista lisää täältä.
Itseä pakuri on mm. virkistyttänyt, tasapainottanut ja lisännyt selvästi immuniteettiä , kiihdyttänyt omalta osaltaan kehon puhdistusta... Kääpä teetä menee päivittäin varmaan 2l , erilaisilla yretillä tuunattuna, riippuen millaisen "vasteen" siitä millonkin haluaa.

Jos haluut osataa pakuria, sitä löytyy mm. jauheena ja kokonaisina biusoina, laita mailia eevi10@hotmail.com

Watch out the video ;)

Tuunattuja mietteitä

Olin kirjoittanu tän postin näköjään heinäkuussa ja se oli jäänyt julkaisematta.. Nyt kun sitä luin nousi pieni puna poskille :) Oli hyvinkin "vihree" vaihe selkeesti menossa.Tärkeintä on kuitenkin se mikä toimii. En mitään ylivetänyt tai positanut, vaan lisäilin etenkin loppuun tämän päivän ajatuskia, joten saattaa olla koko postaus yhtä sekametelisoppaa :D

Mikä ihmeen luonto yhteys…?
Ihminen on polveutunut apinasta , ollut yhtä luonnon kanssa, ei ollut kellonaikoja, käskyjä, normeja tms. Oli mm. tarpeet ja luontaiset vaistot. Tuolloin ihminen mm. vältti luonnostaan syömättä myrkyllisiä kasveja, tiesi intuitiolla ravita itseään oikeilla ravinteilla.

Vastasyntyneellä on syntyessään yhteys kaikkeen, ei erota itseään ympäristöstä.Ei ole ennakkoluuloja tai epäilyksiä. On ihmetystä ja kiinnostusta ympäristöä kohtaan. Elämä pyörii luontaisten tarpeiden ympärillä, mutta lapsi tietää itse milloin nukkua ( no silloin kun väsyttää) ja milloin herätä. Ei lapsi ymmärrä että vanhempien täytyisi saada nukkua juuri tiettyyn aikaan, ei lapselle ole sellaista käsitystä kuin aika. Mistä ruoasta lapsi luontaisesti pitää? Olen nähnyt valokuvia jossa minulle syötetään perunaa ekan kerran, enkä todellakaan tiennyt että sen ikänen lapsi voi näyttää niin kauhistuneelta.. Ei tainnu olla peruna hyvää :D Hedelmä ja kasvissoseista taas olen kuulemma pitänyt kovasti. Kertoo mielestäni jo hyvin siitä, että kyllä sitä jo lapsena on aikamoinen ”luonnontietämys” itsessä, mikä tekee minulle hyvää ja mikä ei.

Siihen aikaan ( Voi niitä aikoja, onhan siitä jo peräti reilut 23 vuotta :) ) oli kuitenkin tapana syödä käsiteltyä ruokaa, valkosta makaronia, eineksiä yms. Näin valtaosa teki. Niimpä minäkin totuin niihin ja aloin jopa tykätä niistä. Keho pyrkii aina sopeutumaan…Kuten maitoonkin, ihminen on aikoa nisäkäs joka juo maitoa aikuisella iällä.Ja monet taitavat aika vaivaisiksi maidosta tullakkin. Toki siihenkin on jo vuosien aikana totuttu, joten oireet ovat nykyään "pieniä", mitä nyt turvottaa ja vatsaa vääntää, iho kukkii ja hengitystievaivoja ilmenee, limaa kertyy..
Itse olen entinen maitorahkan suurkuluttaja, ja voin itse sanoa voivani muuuchos bettres kun en enää maitoa "käytä". En kuitenkaan sitä seinään lopettanut, alkuun lisäilin sen kaveriksi viherpirtelöt, luomujugurtit, tms. Ei sitä kauaa enää tosiaan kaivannut. Makuaisti on tottunut näihin luonnottomiin juttuihin kuten säilöntäaineisiin ja muihin. Se tottuu niistä kyllä myös pois. Keho herkistyy kun puhdistut.

Vois varmaan palata sinne aiheeseen :) Muistan etten juurikaan osannut nauttia luonnosta n. 10-17vuotiaana. Olin tainnut kadottaa aika hyvin yhteyden itseeni, intuitiooni, luontoon ja vaistoihini. Pidin itseäni erillisenä kappaleena, erillisenä kaikesta.
N. viitisen vuotta siitten huomasin miten hyvää luonnossa kävely teki. sain ajatuksia rauhottumaan, välillä koin ihme ns. ”välähdyksiä”, eli esim. ongelmien ratkaisemista tai muuta ymmärrystä, kehitystä sen hetkisessä tilanteessa ilman että niitä asioita edes aktiivisesti ajatteli. en tuolloin kuitenkaan kokenut minkäänlaista yhteyttä siihen kaikkeen, mutta huomasin miten luonnossa liikkuminen toimi, ja jatkoin sitä.
Kuluneen vuodenaikana olen alkanut tuntea luontoyhteyttä. Olen kävellyt oikeastaan päivittäin nyt kesällä paljain jaloin, viettänyt aikaa ulkona luonnossa mm. lukien, koneella kirjoittaen (kuten nyt  ), meditoiden, joogaten, juosten, ihmisten kanssa ja yksinäni. Nyt todella näen ympärilleni. Ja kuulen. Ennen se mikä oli ympärilläni kokoajan jäi huomaamatta kun ajatukset seikkailivat hätiköiden päässäni. Ei ollut tilaa olla läsnä.

On ihana koskea kävellessään lempeästi kukan lehtiä, kokeilla miltä puun kuori tuntuu, olla vain läsnä. Saattaa yhtäkkiä pompata ihmeellisiä mielihaluja, ja olen niitä kuunnellutkin. Joskus vaan tulee aivan järkyttävä fiilis pomppia tai spurtata. Tai mennä vaikka maahan makaamaan. Maistaa kuusenkerkkää. How freak is that? Ei musta enää ollenkaan, vaikka vuos sitten olisin harkinnu itteeni hoitoon viemistä tälläsessa tilassa :D

Se että osaa vain olla, tuo tilaa kehitykselle ja kasvulle. Pelkää puunhalailu ei minua ainakaan tyydytä, vaikka se sillä hetkellä onkin täydellistä.Vastapainoks hihhuilulle voikin sitten kuunnella laatu audioita, kehittää itteään ja sitä myötä ympäristöään, käydä epämukavuusalueillaan ja pitää hauskaa 
Halitaan niitä puita, mut mietitään myös sitä miks ne on tälle maapallolle luotu? Mikä on niiden tehtävä? Mikä on ihmiskunnan tehtävä? Pelkkä oleminen lootusasennossa ei tuota loppupeleissä kenelläkkään ikuista rauhaa tms. ( sori että yleistän :) ) , sillä ihminen on luotu luomaan uutta. Evoluution luonne on kehitys ja "ongelmien ratkaisu"  uuden luomisella, ja se tapahtuu mielestäni kehon-mielen ja sielun yhteistyöllä.

Mieli on aivan loistava työkalu, kunhan sitä käyttää toimivasti ja oikein. Jos on vaikeaa olla paikallaan 5min. ilman että ajatukset harhailevat sinne sun tänne, niin sitten suosittelen sen mielen rauhoittamista meditaatioin ja rentoutumisin. Kun kykenet läsnäoloon , pystyt käyttämään mieltäsi tietoisesti oikeasti hyvään niin että ympäristökin voi kehittyä. Tosi asia on että jo sillä että vaikutat itseesi, vaikutat lähimmäisiisi, ja he aina eteenpäin.Ja tietenkin myös näin sinuun voidaan vaikuttaa :)

Me voidaan oikeasti luoda yhdessä terveempää,hyvinvoivempaa ja tietoisempaa yhteiskuntaa.
Uutta ei luoda valittamalla siitä mikä on huonosti, vaan niin että hyväksyy tosiasiat tosiasioina (oli ne sitten miten paskamaisia tahansa) , ja miettii miten voi toimia sen eteen. Stressaantunut ja hälisevä mieli tuskin omaa voimavaroja tällaiseen. Ja siksi onkin tärkeää otta se aika itselleen, tarkkailla omia ajatuksia ja tunteita, purkaa  matkalla kertynyttä tunnekuonaansa ja uskomuksiaan, rauhoittaa mielen hälinä. kapasitetti kasvaa sitä myötä aikapaljon muuhunkin, i guess..

Löööööv

Mikä voima rakkaudella onkaan! Enkä tarkoita nyt pelkkää romanttista-rakkautta vaan rakkautta yleensäkin.

On mm. tutkittu että sydänkohtauksen saaneet parantuvat nopeemmin jos kokevat olevansa rakastettuja. Näin ollen potilas joka on saanut lievän sydänkohtauksen mutta ei koe olevansa rakastettu parantuu hitaammin kuin potilas joka on saanut laajan sydänkohtauksen mutta kokee olevansa rakastettu. Työskennellessäni sairaaloissa huomasin samaa, yksinäiset vanhukset olivat niitä sairaimpia. Vanhemman sukupolveen kulttuuriin lisäksi kuului ettei omista murheista puhuttu. Suru,pelko, viha tms. tunteet olivat häpeällisiä. Ei ihmekkään miten sairaita ihmiset tänä päivänä ovat! Kätketyt tunteet sairastuttavat. Maksa varastoi kätkettyä vihaa, perna taas pelkoa.

Rakkaus on mielestäni eriasia kuin nautinto. Nautinto kohdistuu johonkin ulkoiseen, johonkin joka tuottaa sinulle rakkauden tunnetta sen hetken kuin nautinto kestää. Syödään suruun, stressiin , pelkoon. Juodaan yksinäisyyteen ja riittäähän noita keinoja kokea hetkellistä hyväksyntää, rakkautta.

En todellakaan halua tuomita näitä tapoja ja tiedän todellakin tarpeen siihen hetkelliseen mielihyvään ja rakkauden kokemiseen. Kaikki me tiedämme. Kaikki me haluamme olla onnellisia ja voida hyvin. Tarpeeksi kauan tunnettuani ”kaikki on hyvin, mutta tyhjä olo”, lakkasin etsimästä vastausta muualta kuin itsestäni. Rakkautta ja hyväksyntää on tullut haettua ruuasta, juomasta, toisista ihmisistä, harrastuspiireistä tms.  Nämä ovat kaikki toki ihania ja elämään sisältöä tuovia asioita, mutta pitkällä aikavälillä riippuvuus jostain koituu ongelmaksi. 

Onni kärsii menetyksestä. Tämä on todettu jo vauvoilla, jos esim. vauvan yläpuolella roikkuu 10 mobilea , ja niistä otetaan 2 pois, vauva alkaa itkemään ja tulee onnettomaksi. On myös tutkittu miten syvällä ihmisessä on tarve kokea hallinnan tunnetta,  pienille lapsille on tehty koe jossa vauvat saavat vetää erilaisista naruista jolloin paljastuu erilaisia kuvia, ja tästä lapset pitävät. Jos järjestelmää muutetaan, lapset tulevat onnettomiksi. Jos taas kuvat vain ilmestyvät lapset tulevat pelokkaiksi. Elämässä ei voi olla turvallisuuden tunnetta jos se riippuu ULKOISISTA tekijöistä, sillä todellisuuden muutokset ovat ennalta arvaamattomia eikä niitä voi hallita. Tämä on ollut itselleni suuri oppi, ja etenkin sen todellinen sisäistäminen.  Turva tulikin sieltä mistä hallinta loppui. Asiat ja tapahtumat, reaktiot  , tunteet on otettava sellaisinaan. Käytöstään ja omaan matkaansa voi vaikuttaa, ja kannattaakin :)

  

Biokemikaalisissa tutkimuksissa on eristetty tiettyjä nautintoon liittyviä aivokemikaaleja, erityisesti paljon puhuttu serotoniini. Korkeat serotoniini arvot ovat tyypillisiä henkilöillä jotka kokevat itsensä onnellisiksi, kun taas riittämättömät serotoniini arvot on yhdistetty jo kauan masennukseen.Serotoniinin tuotanto vilkastuu ihmisen ollessa onnellinen. Onni on siis aivojen saama virike J Ikävä kyllä reaktiomme heikkenee, kun samaa virikettä toistetaan. Maku joka aikoinaan oli niin makea, onkin nyt ”ihan hyvä” tai eltaantunut .On tärkeää perustaa onnensa pohjalle joka ei muutu tai ”kulu”. Rakkaus on abstrakti käsite. Rakkautta on todella vaikea kuvata, jos siitä poistetaan kaikki nautintoa tuovat tunteet. Kaikessa abstraktiudessaan rakkaus on voimaannuttava, yhtä tehokas kuin lääkkeet, sekä silloin kuin se on läsnä että kuin se on poissa.

Meillä kaikilla on omat kipupisteemme ja haavamme. Romanttinen rakkaus muuttuu pelottavaksi kun näitä haavoja, omaa ”heikkoutta” ja keskeneräisyyttä ei voida tunnustaa kumppanillemme. Aito rakkaus on avointa ja riippumatonta. Aito rakkaus ei perustu mielikuviin, odotuksiin tai uskomuksiin. Se perustuu siihen mikä ON. Se että olet itse kokonainen, haavoinesi ja niistä huolimatta, saa sinut rakastamaan toista avoimesti. ei ole mitään mitä rakkaus ei voisi parantaa

.

 Kumppanimme ovat sisimpämme peilejä (kuten muutkin ympärillä olevat ihmiset..). Toista kohtaan tuntemasi viha, ärsyynnys tai pelko on jokin oma sisäinen ristiriitasi. Voit yhdessä rakastavassa ympäristössä käydä näitä ristiriitoja läpi, odottamatta keneltäkään tai miltään muulta pelastusta tai helpotusta.  Polku rakkauteen rikkoo sen yleisen yleisen harhaluulon ”että joku tuolta jostain” tulee ja antaa sinulle jotain mitä sinulta puuttuu. Kun löydät rakkauden, löydät itsesi. 

Muutamia kuvauksia aidosta rakkaudesta <3 

Rakkaus ei odota mitään vastineeksi siitä että tekee hyvää.

Rakkaus ei arvostele eikä elä arvostelun pelossa.

Rakkaus on oppinut erottamaan toimintansa uskomuksistaan ja epäilyistään etteikö olisi rakastamisen arvoinen,

Rakkaus osaa antaa kaikilla tasoilla.

Rakkaus ei odota muilta, kun rakkaus haluaa jotain, rakkaus antaa sitä itse.

Tarkastelen seuraavassa postauksessa aidon rakkauden ominaisuuksia yksityiskohtaisemmin ja kirjoittelen aidon rakkauden puuttumisesta.

Rakastetaan avoimesti kaikkea ja kaikkia <3 ( Hieman hippi lause, mut kokeillaan edes ;) )

Sunnuntai ajattelua.

Viime kuukausien aikana on lisääntynyt sellainen "tuntuma" mitä kehoni milloinkin tarvitsee.Esimerkkinä ananasta on tullut vihreiden ohella tarvittua paljon, kuten muitakin keltaisia hedelmiä. Nyt  ne tarpeet on selvästi tyydytetty, Ei enää maistu samalla tavalla. Goji marjat oli kanssa talvella kova sana, keho oikeen hinku niitä, mutta ei enää. Viimeset viikot oon tankannu lähinnä vihreitä, parsakaalia ja avokadoa merisuolalla <3 ai ai. Upeeta huomata miten kehon viestit vahvistuu ja huomaa olevansa hyvin ravittu.Ennen tuntu meinaan että on "aina nälkä", mutta ei kyllä enään. Nälkähän on mm. vitamiinien ja kivennäisaineiden puuteetta, että ei ihme ettei nälkä kadonnu maitorahkalla ja kanalla :) Aiemmin söin tavishedelmiä, joiden kuoret oikeen kimmels ja olivat niin näkösiks myrkytetty.. Tiesitkö että keskivero suomalainen syö vuodessa keskimäärin 7,3kg lisäaineita? Paljonkohan taas menetämme hyviä ravintoaineita syömällä mm. homogenoitua ja pastöroitua ruokaa... Ravintoaineet kuolevat n. 47 asteessa. Syön itse raakapainotteisesti, mutta en ole vielä kokenut tarpeelliseks olla ns. 100% raw. Tuntuu toimivan näinkin hyvin :)  Huomaan kyllä olossani jos syö enempi lämmintä ruokaa, nälkä ei pysy kauaa, vatsa aloittaa mouruamaan helposti,yms.

Tuntuu että muutenkin yhteys itseen on lisääntynyt.Intuitio = <3 . Kävelyllä saattaa tulla vaan tarve pysähtyä, kattelemaan tai kuuntelemaan. Saattaa tulla tarve olla yhteydessä juuri johonkin tiettyyn ihmiseen. tarve heittää kärryn pyörä, tms. Tarve keskittyä hengittämiseen. Kun huomaan mielen harhailevan epäolennaisuuksiin, otan muutaman syvä hengityksen ja on olo heti ihan erilainen. Tänään aamulla makoilin olkkarin lattialla ja fiilistelin, ja huomasin mieleen tulevan ajatuksen "pitäis varmaan jo alkaa siivoamaan" tajusin että se mielihän se siellä yritti viedä multa nautintoa siitä hetkestä. Hymyilin sille ajatukselle mutten kuunnellut kuitenkaan sitä, sillä todella halusin maata vielä siinä. Huvittaa että muutamia vuosia sitten en olisi edes maannut lattialla "hukkaamassa aikaa". Aina piti jotenkin olla hyödyksi tai saada aikaan. Mieli oli jatkuvassa liikkeessä ja menossa ettei ois kohdannu todellisuutta ja käsittelemättömiä tunteita.

Huomasin tänään kun olin pelaamassa sulkista, miten erilailla peli kulkee kun keskittyy vaan hengittämiseen ja nyt hetkeen.Välillä huomasin ajatusten harhailevan ihan turhiin asioihin, tai ei niillä ajatuksilla ainakaan juuri siinä nyt hetkessä ollut väliä. En ole aiemmin pelatessa tajunnutkaan miten paljon ajatuksia saattaa pyöriä pelin keskellä " laskut pitää maksaa" " pitää ostaa uudet kengät" " opinkohan koskaan syöttämään" , tms. Päätin kokeilla olla vain läsnä, ja aloitin vaan keskittymään hengitykseen. Oli muuten ihan mielettömän hyvä "pallo" tai sulkahan se siis oli mutta enivei :) mutta sitäkin tärkeempää oli se fiilis, olla vaan oikeesti siinä ja toimia ikäänkuin vaiston varasesti..  Meditaatio tai läsnä olo voi olla missä vain :)