Koko kesä ja alku syksy ollu kokonaisuudessaan tosi upeeta aikaa, mutta toki sen kaiken upeuden keskelle mahtuu myös sitä kasvamista -> joka tosiaan on jossian määrin kivuliasta, välillä enemmän , välillä vähemmän. Siihen kipuun on kuitenkin suhtaunut eritavalla kun koskaan "aiemmassa elämässä", jolloin lähinnä piti itteään vaan tilanteiden uhrina ja jotenkin ajatteli vaan ajautuvansa tilanteisiin ja että "ne asiat nyt vaan tapahtuu mulle". Nyt se kipu jota on kokenut tuntuu jollain tavalla turvalliselta, tietää että vaikka sattuu, se parantaa. Sisältä on päässy ulos kaikennäkösiä vanhoja tunnekuonia, uskomuksia ja kiinnikkeitä. Pelkoja.
Ympärillä olevat ihmiset on opettaneet ihan mielettömästi omasta itestä, omista kipupisteistä ja nyt niitä on uskaltanut kattoa silmästä silmään, ottaa sen ns. "varjon" itseensä ja hyväksyä -> ja päästää irti.
Oon myöntänyt itessäni tunteita ja uskomuksia joita vuosi kausia on mieli koittanut hukuttaa mm. tekemiseen, pätemiseen ja suorittamiseen. Miten helposti sitä onkaan syyttänyt toisia, "elämäntilanteita" yms. Sen ymmärtäminen että kaikki mikä itessä herättää jotain on tosiaan ITESSÄ, joku tilanne tai ihminen sen vaan laukasee. Sit voikin tutkia itessään sitä jos toisessa vaikka joku ärsyttää, mikä siinä ärsyttää ja millätavalla se asia on itsessä, hyväksyä sen itessään ja päästää irti. Ei oo just "hyvää" tai "pahaa". Sitä "pahaa" se mieli just on itessä halunnut kieltää, kuvitteli joidenkin asioidne olevan jotenki "vääriä" , eikä niitä sillon voinu tuoda valoon. Mut kun ne varjot pääsee valoon, nekin muuttuu valoksi ;)
Käytännön esimerkki:
Huomasin pari kuukautta sitten että mussa herätti ärsytystä ja vielä aika suurta sellasta ( ;) ) se että yks läheinen odotti multa paljon (koki että mulla on velvollisuus tehdä hänelle joku asia) . Aloin miettiä että mikä siinä oikeestaan ärsytti, ja sit huomasin että se just että "pidetään toista velvollisena tekemään jotain, täyttämään jotain". Aloin miettiä miten tää asia oli mussa itessäni ja se löyty kyllä yllättävän helpostikkin, olin itekkin odottanu taas yheltä toiselta ihmiseltä jotain, mihin en ite voinut vaikuttaa. Ehkä se ärsytti vielä senki takia niin paljon, että ns. "entinen" elämä oli yhtä suurta toisilta odottamista , odotti esim. oikeen miehen tuovan elämään jotain puuttuvaa, tms. Sit kun sen oman "heikkoutensa" myöns, ja toi sen ikäänkuin valoon, ni eipä tuo ny enää juurikaan ärsyttänyt. Lähinnä ymmärs sitä toista ihmistä joka odotti multa, ja pystyttiin juttelemaan asiasta rauhassa ja niin et molemmat oikeesti kuuli toista. Sillon puhukin vaan rakkaus. Ei pelko.
Jos ns. "varjotyöskentely" kiinnostaa enemmän, suosittelen tutustumaan Deepak Chopran The Shadow Effect nimiseen teokseen.
En tarkota että mulla ei olis velvollisuuksia, mutta tiedän että kaikki perustuu vapaaseen tahtoon, ja ite tahdon valita sellasia asioita jotka itestä tuntuu hyvältä :) Oikeudenmukaisuus ja reiluus toki toisia kohtaan, ja ennen kaikkea rehellisyys kuuluu aitoon jakamiseen. Se ei tarkota että kattois vaan omaan napaansa, vaan mielestäni just sitä että kun voi itse oikeesti hyvin ja voi antaa muillekkin OIKEASTI.
Varjoja on varmasti täällä vielä tuotavana valoon, ja nyt viime viikkojen ajan onki tuntunut siltä että jotain koittaa puskea ulos..Oon mm. muutamana yönä heränny siihen että itken ja että on pelottanu. Alitajunta käsittelee niitä sitten yöllä, ku oma pääkoppa ei valveilla ollessa oo (vielä) kestänyt ;) ja sekin on ihan fine. Uskon että jokainen tunnekuona purkautuu just oikeeseen aikaan, niin se että tuntuu ennen kaikkee vapauttavalta ku tukahduttavalta. Ja sen jälkee olo onki ku ois 5 kilon lasti irronnu jostain. Meijän keho kätkee kaikenlaista... Esimerkiksi yhellä asiakkaalla lähti painonpudotus vasta kunnolla käyntiin,kun mieli "anto luvan", eli sen mielen kanssa pääs ikäänku uudelle tasolle. Huh.
Oonkin käyny erilaisissa hoidoissa ja huolehtinu itestäni kyllä viikottain :) Tänään meen paljon kehutulle Vesalle( http://www.legacy.fi/) . Tuun varmaan kirjottelemaan tästä kokemuksesta ja ehottomasti myös toisesta hoitajasta jonka luona olen ollut :)
Tähän kirjoitukseen inspiroi Quinoaa- blogi jota on ollut upeeta seurata, ja sieltä myös paljon peilannut omaan elämäänsä liittyviä juttuja, vaiheita ja kaikkea :)
Valoisaa päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti