Mikä ihmeen luonto yhteys…?
Ihminen on polveutunut apinasta , ollut yhtä luonnon kanssa, ei ollut kellonaikoja, käskyjä, normeja tms. Oli mm. tarpeet ja luontaiset vaistot. Tuolloin ihminen mm. vältti luonnostaan syömättä myrkyllisiä kasveja, tiesi intuitiolla ravita itseään oikeilla ravinteilla.
Vastasyntyneellä on syntyessään yhteys kaikkeen, ei erota itseään ympäristöstä.Ei ole ennakkoluuloja tai epäilyksiä. On ihmetystä ja kiinnostusta ympäristöä kohtaan. Elämä pyörii luontaisten tarpeiden ympärillä, mutta lapsi tietää itse milloin nukkua ( no silloin kun väsyttää) ja milloin herätä. Ei lapsi ymmärrä että vanhempien täytyisi saada nukkua juuri tiettyyn aikaan, ei lapselle ole sellaista käsitystä kuin aika. Mistä ruoasta lapsi luontaisesti pitää? Olen nähnyt valokuvia jossa minulle syötetään perunaa ekan kerran, enkä todellakaan tiennyt että sen ikänen lapsi voi näyttää niin kauhistuneelta.. Ei tainnu olla peruna hyvää :D Hedelmä ja kasvissoseista taas olen kuulemma pitänyt kovasti. Kertoo mielestäni jo hyvin siitä, että kyllä sitä jo lapsena on aikamoinen ”luonnontietämys” itsessä, mikä tekee minulle hyvää ja mikä ei.
Siihen aikaan ( Voi niitä aikoja, onhan siitä jo peräti reilut 23 vuotta :) ) oli kuitenkin tapana syödä käsiteltyä ruokaa, valkosta makaronia, eineksiä yms. Näin valtaosa teki. Niimpä minäkin totuin niihin ja aloin jopa tykätä niistä. Keho pyrkii aina sopeutumaan…Kuten maitoonkin, ihminen on aikoa nisäkäs joka juo maitoa aikuisella iällä.Ja monet taitavat aika vaivaisiksi maidosta tullakkin. Toki siihenkin on jo vuosien aikana totuttu, joten oireet ovat nykyään "pieniä", mitä nyt turvottaa ja vatsaa vääntää, iho kukkii ja hengitystievaivoja ilmenee, limaa kertyy..
Itse olen entinen maitorahkan suurkuluttaja, ja voin itse sanoa voivani muuuchos bettres kun en enää maitoa "käytä". En kuitenkaan sitä seinään lopettanut, alkuun lisäilin sen kaveriksi viherpirtelöt, luomujugurtit, tms. Ei sitä kauaa enää tosiaan kaivannut. Makuaisti on tottunut näihin luonnottomiin juttuihin kuten säilöntäaineisiin ja muihin. Se tottuu niistä kyllä myös pois. Keho herkistyy kun puhdistut.
Vois varmaan palata sinne aiheeseen :) Muistan etten juurikaan osannut nauttia luonnosta n. 10-17vuotiaana. Olin tainnut kadottaa aika hyvin yhteyden itseeni, intuitiooni, luontoon ja vaistoihini. Pidin itseäni erillisenä kappaleena, erillisenä kaikesta.
N. viitisen vuotta siitten huomasin miten hyvää luonnossa kävely teki. sain ajatuksia rauhottumaan, välillä koin ihme ns. ”välähdyksiä”, eli esim. ongelmien ratkaisemista tai muuta ymmärrystä, kehitystä sen hetkisessä tilanteessa ilman että niitä asioita edes aktiivisesti ajatteli. en tuolloin kuitenkaan kokenut minkäänlaista yhteyttä siihen kaikkeen, mutta huomasin miten luonnossa liikkuminen toimi, ja jatkoin sitä.
Kuluneen vuodenaikana olen alkanut tuntea luontoyhteyttä. Olen kävellyt oikeastaan päivittäin nyt kesällä paljain jaloin, viettänyt aikaa ulkona luonnossa mm. lukien, koneella kirjoittaen (kuten nyt ), meditoiden, joogaten, juosten, ihmisten kanssa ja yksinäni. Nyt todella näen ympärilleni. Ja kuulen. Ennen se mikä oli ympärilläni kokoajan jäi huomaamatta kun ajatukset seikkailivat hätiköiden päässäni. Ei ollut tilaa olla läsnä.
On ihana koskea kävellessään lempeästi kukan lehtiä, kokeilla miltä puun kuori tuntuu, olla vain läsnä. Saattaa yhtäkkiä pompata ihmeellisiä mielihaluja, ja olen niitä kuunnellutkin. Joskus vaan tulee aivan järkyttävä fiilis pomppia tai spurtata. Tai mennä vaikka maahan makaamaan. Maistaa kuusenkerkkää. How freak is that? Ei musta enää ollenkaan, vaikka vuos sitten olisin harkinnu itteeni hoitoon viemistä tälläsessa tilassa :D
Se että osaa vain olla, tuo tilaa kehitykselle ja kasvulle. Pelkää puunhalailu ei minua ainakaan tyydytä, vaikka se sillä hetkellä onkin täydellistä.Vastapainoks hihhuilulle voikin sitten kuunnella laatu audioita, kehittää itteään ja sitä myötä ympäristöään, käydä epämukavuusalueillaan ja pitää hauskaa
Halitaan niitä puita, mut mietitään myös sitä miks ne on tälle maapallolle luotu? Mikä on niiden tehtävä? Mikä on ihmiskunnan tehtävä? Pelkkä oleminen lootusasennossa ei tuota loppupeleissä kenelläkkään ikuista rauhaa tms. ( sori että yleistän :) ) , sillä ihminen on luotu luomaan uutta. Evoluution luonne on kehitys ja "ongelmien ratkaisu" uuden luomisella, ja se tapahtuu mielestäni kehon-mielen ja sielun yhteistyöllä.
Mieli on aivan loistava työkalu, kunhan sitä käyttää toimivasti ja oikein. Jos on vaikeaa olla paikallaan 5min. ilman että ajatukset harhailevat sinne sun tänne, niin sitten suosittelen sen mielen rauhoittamista meditaatioin ja rentoutumisin. Kun kykenet läsnäoloon , pystyt käyttämään mieltäsi tietoisesti oikeasti hyvään niin että ympäristökin voi kehittyä. Tosi asia on että jo sillä että vaikutat itseesi, vaikutat lähimmäisiisi, ja he aina eteenpäin.Ja tietenkin myös näin sinuun voidaan vaikuttaa :)
Me voidaan oikeasti luoda yhdessä terveempää,hyvinvoivempaa ja tietoisempaa yhteiskuntaa.
Uutta ei luoda valittamalla siitä mikä on huonosti, vaan niin että hyväksyy tosiasiat tosiasioina (oli ne sitten miten paskamaisia tahansa) , ja miettii miten voi toimia sen eteen. Stressaantunut ja hälisevä mieli tuskin omaa voimavaroja tällaiseen. Ja siksi onkin tärkeää otta se aika itselleen, tarkkailla omia ajatuksia ja tunteita, purkaa matkalla kertynyttä tunnekuonaansa ja uskomuksiaan, rauhoittaa mielen hälinä. kapasitetti kasvaa sitä myötä aikapaljon muuhunkin, i guess..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti