Luonnollisuudesta...

Kaikki on oikeestaan tosi yksinkertaista. Ei ravintokaan oo mitään tähtitiedettä, vaikka siltä se kieltämättä joskus vaikuttaakin. Ei sitä ruokaa tehdä laboratorioissa vaan ihan jossain muualla. Ei sun pitäis olla mikään huippukoulutettu kemisti et sää tietäisit mitä sää sun suuhun laitat. Mut me tehdään siitä vaan niin vaikeeta kun me pilkotaan kaikki pieniks palasiks ja luullaan sit et 1+1=2, vaikka eihän se luonnossa ihan näinkään mene. Eikä siinä oo mitään väärää et me halutaan ymmärtää mitä kaikkea meidän maailmassa tapahtuu, mut ongelmat syntyykin siinä kun me harhaudutaan luulemaan et me tiedetään miten se toimii ja ennenkaikkea yritetään muokata siitä parempaa ihan kuin se ei olis jo täydellinen juuri sellaisena kuin se on. Todellisuudessa meillä ei oo hajuakaan miten ne asiat toimii!!

Kuvitellaan et me hajotettais tomaatti mahdollisimman pieniin partikkeleihin ja yritetään koota se uudelleen. Ihan niin kuin se olis jokin kone. Vaikka siinä olis 100 %:sti samat ainesosat niin ei se silti oo enää tomaatti. Jotain siitä vaan puutuu. Jos me yritettäsi kasvattaa sen siemenistä uutta tomaattipuskaa niin mitään ei vaan tapahdu. Samalla tavalla kun et säkään oo mikään kone (vaikka joku saattaa toisin sanoakin) vaan sulla on sisällä jokin suurempi voima joka hoitaa (melkein) kaiken sun puolesta, jos sää vaan annat sille mahdollisuuden ja antaudut. Lakkaat kontrolloimasta ja meet enemmän fiiliksen mukaan. Teet asioita mitkä tuntuu susta hyvälle. Asioita mitä sää oikeesti haluut tehdä!!

Ja kun sää löydät lisää näitä asioita sun elämään niin tuut huomaamaan et just näiden asioiden tekeminen tuntuu niin LUONNOLLISELTA. Ja saat paljon enemmän aikaan kun oot koskaan voinu kuvitella. Ja siis jopa nautit siitä!! ;)

Ihan sama juttu on siis meidän syömässä ruuassa. Aika shokeeraavaa onkin huomata et mitä enemmän me ihmiset ollaan jalostettu meidän ruokaa sitä ravinneköyhempää se on. Ja varsinkin kun ainoa asia mihin yleensä pyritään on tuotannon maksimointi eli siis miten saada mahdollisimman helposti paljon fyrkkaa. Ja koska kasvit ei jaksa enää puolustaa itseään (koska niillä on siis ihan hirveet vajarit), niin pisteenä iin päälle niihin sumutetaan vielä hyvät suojakertoimet :)

Ja vielä jos saan palata meihin ihmisiin. Kyllähän meitäkin yritetään kovasti sovittaa tiettyihin muotteihin mut jotenkin mulla on sellanen fiilis et ne ajat alkaa pikkuhiljaa muuttumaan. Kaikki nyt varmaan on huomannu et se et meitä yritetään jalostaa mahdollisimman tuottaviks koneistoiks niin tulee vaan loppujenlopuks kalliiks koko yhteiskunnalle.

Joku ihme juttu siellä meidän sisällä vaan rupee pistämään hanttiin ja jos me ei kuunnella sitä niin se alkaa ilmottaa itsestään erillaisina oireina ja sairauksina.

Me ei vaan voida enää kulkea vastoin omaa luontoamme!